Projektin väliaikatiedoite…. Mitä on oikein tapahtunut?

Myönnän, projektista ei ole oikeastaan puoleen vuoteen kuulunut kummoisia. Tästä huolimatta se ei ole pelkästään maannut tallissa pölyttymässä, vaan se on edennyt pikkuhiljaa. Työtahti on kuitenkin hidastunut ensimmäisestä puolen vuoden jaksosta, syyt siihen ovat elämäntilanteesta johtuvia (eivät sinänsä negatiivista), minut tuntevat tietävät syyt paremmin ja niitä en lähde tässä sen paremmin selvittelemään. Osasyynä on myös tuon Pontiac customin peltityöt, onneksi sitä ei tarvinnut tehdä loppuun, pelkät heftaukset riittivät, muutenhan olisin ollut sen kanssa kiinni vielä pitempään.

Olen jo projektia aloittaessani kertonut, että kyseessä ei ole rakennelma mikä nähtäisiin ensi tai seuraavana vuonna liikenteessä. Kyseessä ei myöskään ole mikään ikuisuusprojekti, tietynlainen aikataulu on asetettu, mutta koska kyseessä on harrastus, en tule ottamaan minkään näköistä stressiä rakentelun tiimoilta. Teen sitä silloin kun on rakentelufiilistä. Asiathan on asetettava tärkeysjärjestykseen, ensin perhe ja sitten muut asiat. Niinikään, Spinneri-lehteä lainatakseni (Spinneri Magazine 6/02 lainauksen käytölle on saatu lupa), esittelyssä olleessa –38 Chevy jutussa kerrottiin mielestäni todella osuvasti seuraavaa:

Tiedättehän, ”kori sektattiin, channeloitiin, chopattiin, sheivattiin ja maalattiin; runko hiekkapuhallettiin ja boksattiin; tekniikaksi valittiin pikkulohkokasi jonka puntuilu siirtyy takapyörille kolmepuolikkaan automaatin välityksellä.” Enemmän kuin tuttu on myös kulunut fraasi ”auton jokainen mutteri on läpikäyty".
…muutamaan lauseeseen mahtuu monesti monen vuoden verran kirosanoja, hikeä, verta, paskaa, palohaavoja, rasvaa, öljyä, mikkilankaa, kittipölyä ja vitutusta (anteeksi vain), mutta paperilla se kaikki näyttää siistiltä ja yksinkertaiselta, eikö totta? Ja missä seisoo kiitos? Ei ainakaan siinä, että kun sitten jonakin kauniina kesäpäivänä kurvaat kättesi töiden tuloksen parkkiin kaupungille, joku toppahousuäijä tulee ja kysyy, että ”Mistäs oot poika löytänyt noin hyväkuntoisen Sitikan?”

Eli asiat saadaan näyttämään tekstissä todella helpolta, totuus on yleensä aivan toinen…. Tällaisen projektin rakentaminen on tietyssä mielessä järjetöntä hommaa! Olen kuitenkin pyrkinyt välttämään tuota v…ta sillä, että olen tehnyt sitä osa-aluetta mihin on kulloinkin ollut fiilistä. Ideana on ollut se, että sama mitä osa-aluetta teen, kaikki tehdyt työt vievät projektia kokonaisuudessaan eteenpäin. Niinpä projektissa on tapahtunut monia juttuja, mutta koska varsinaista valmista kokonaisuutta ei ole ollut esiteltäväksi, niin mitään ei ole sitten esiteltykkään. Siinäpä alustavaa selitystä kaikille niile jotka ovat projektin edistymisestä kyselleet ja olleet kiinnostuneita. En mielelläni näyttäisi keskeneräisiä töitä, mutta tehtäköön nyt poikkeus….

Projektiin on tehty nappiautomaatin mekaniikkaa, protomalleja on testailtu ja kehitelty. Nappiautomaatin elektroniikkapuolesta on vastannut Overdriven nimimerkki ”ana57”, hänelle kuuluu suuri kiitos ko osaprojektin toteuttamisesta. Kyseessähän on siis askelmoottorilla tapahtuva vaihteensiirto, eli kuskilla on pari nappia josta hän valitsee tarvittavan vaihteen. Päälläolevan vaihteen kertoo näyttölaite. Myös mekaanisen osion ideoimisessa ana57:lla on ollut suuri osuus, vaikka varsinaisen työn olen tehnyt itse. Tällähetkellä systeemi on loppusuoralla, mutta kuten voitte arvata tällaisen systeemin rakentaminen ”tyhjästä” vie aikaa. Kokonaisuuteen liittyy vielä nappien lopullisen paikan miettiminen, näyttölaitteen paikka sekä niiden kiinnitykset. Elektroniikkaosuus täytyy myös koteloida ja suunnitella sen kiinnitys. Myös vaihdelaatikon pulikat tulevat suojakopan alle joka tehtänee lasikuidusta.

Sähköhommia on myös ennakkoon tehty myös sulakeboxin-johtosarja muodossa, lähtökohtana käytetään Saab 900:n sulake/releboxia, mikä soveltuu mielestäni käyttönsä oikein hyvin. Niinikään sulakeboxin sijoittaminen aiheutti päänvaivaa, mutta sekin saatiin tungettua kojelaudan sisuksiin.

Uutta kojelautaa on siis myös tehty, prosenttirajojen kanssa painiskellessa otetaan myös vanhasta kojelaudasta hyöty irti, eli vanhan kojelaudan peltejä on käytetty ja uutta peltiä lisätty/muokattu. Myös kojelauta on keskeneräinen, varsinkin tehtävän keskikonsolin osalta. Kojelauta on kaikenkaikkiaan ollut ”ideoi –hylkää – ideoi…” hommaa, mikä käynee myös kuvista ilmi, eli aikaa ja tupakkia on kulunut myös tähän, sinänsä tärkeähköön osa-alueeseen.

Kojelaudan muotoihin sopivaksi on myös aloiteltu uusien ’oviverhoilujen’ tekoa, näidenkin muotojen synnyttämisessä on ollut oma tuskansa, myös tämä osuus on kesken… mietintämyssyssä muhii takapenkkiläisten sivuverhoilu muoto (joka pitää sovitella Buickin takapenkin kanssa) ja etuovien alaosat, jotka tehtänee lasikuidusta. Syy miksi yläosa on tehty peltiseksi on alkuperäisten sisäpuolen ikkunakarmien hyödyntäminen, siitä luonnollista jatkoa alaspäin…. Tietenkin, päinvastoin kuin Rancheron ovissa, lisäpaino vie aina autoa alaspäin :D

Niinikään on tehty ”kova sisäkatto verhoilu” (mikä on myös vielä kesken). Sisäkaton laminointimuottina käytettiin projektin katon ulkopuolta, tai oikeastaan muottia ei tehty vaan sisäkatto laminointiin suoraan katon muodosta. Lasikuitukerrosten välissä käytettiin jäykistävänä elementtinä hunajakennoa. Katto paloitellaan seitsemään osaan, joista 2+2 kpl muodostavat katon etu- ja takaosan, kahdesta kappaleesta tehdään C-pilarin verhoilut ja yksi pala käytetään takalasin alapuolen verhoilemiseksi. Etu- ja takaosan puolikkaita kavennetaan ja ne laminoidaan paikallaan kiinni toisiinsa, näin syntyy etu- ja takaosan isot palaset joiden saumakohtaan tehdään lista+sisävalot. Tuulilasin sivupilareiden peitoksi tehdään 3M:n ”mössöstä” myös kova verhoilu, siitä myöhemmin lisää (protomalli tehty ja hyväksi havaittu…) Kattoverhoilun osat verhoillaan sitten myöhemmin ”jollakin sopivalla materiaalilla”

Konepellin ja lokasuojien sovittelu on pistetty ”jäihin” odottamaan, että muut hommat on saatu alta pois. Kyseessä tulee olemaan pirun hankala homma, sen verran huonosti osat istuvat toisiinsa…. Myös keulan lopullinen ilme on vielä hieman avoin, päälinjat selvät mutta lopullinen muoto selvinnee vasta sitten kun tekniikkaa on soviteltu paikalleen, että nähtäisiin keulan lopullinen korkeus.

Myös korin tinauksia on myös tehty ja muutenkin pohjatöitä (vastenmielistä hommaa….) aloiteltu. Eli projektia on räävitty vähän sieltä ja täältä, mutta kaikki tehdyt hommat ovat kuitenkin vieneet projektia eteenpäin! Välillä on semmoinen olo, että kaikki on kesken, mutta kyllä niitä osa-alueita pikkuhiljaa valmistuu. Toivottavasti ennen lumien sulamista koppa saataisiin pois rungolta…..

Siinäpä se, pähkinänkuoressa.



Jaa, että kuvia ;) ………………….okei, keskeneräisiä osakokonaisuuksia joulukuu/2002


Tarkempia tietoja ja lisäkuvia voitte pyydellä Keskustelu projektista sivun kautta ;)